*

Tiia Löfqvist Ei rahalla, vaan järjellä

Eduskunta mukaan talkoisiin

Viimeiset päivät ovat olleet melkoista mylläkkää, niin puolesta kuin vastaan hallituksen suunnitelmien.

Samalla on moitittu ammattiyhdistysliikettä selkärangattomaksi, kun se ei ole aloittanut ajoissa neuvotteluja valtionjohdon kanssa.
Itse katson, että ay-liike on tehnyt ihan oikein. Ei ole mitään neuvoteltavaa asiassa, joka ei itse asiassa alunperin valtiolle kuulu, sillä valtiovallan tehtävä ei sivistysvaltiossa ole sanella työehtoja. Sopimusvapaus kuuluu perustuslakiin. Valtio pelaa nyt työnantajan pussiin. Sopimusoikeudellisesti katsottuna tässä on suuri ongelma, sillä lainsäädännön tulisi aina olla ns. heikomman osapuolen turvana. Nyt se turva viedään. Mahdolliset tulevat leikkaukset tulisi tehdä valtion omista toiminnoista, ei työsopimusten kautta!

Olen koko ikäni maksanut ay-jäsenmaksuja. Ihan siksi, että ylipäänsä haluan kuulua sellaisiin yhdistyksiin, jotka etujani ajaa, oli sitten kysymyksessä työ tai harrastustoiminta. Nyt odotan että saan maksamilleni jäsenmaksuille vastinetta siinä muodossa, että ay-liike estää valtion sanelupolitiikan toteutumisen ja hyvinvointivaltion alasajon.

Olen itse ollut yli 10 vuotta yrittäjä ja myös työnantaja. Tunnen myös sen osapuolen tilanteen varsin hyvin. Olen ihan omassa nahassani joutunut kokemaan, mitä tapahtuu jos yrityksen kaupankäynti loppuu. Maksan näistä opeista vielä tänä päivänä. Valitettavasti pelkään, että liian moni muukin joutuu sen vielä tämän hallituksen toimien myötä kokemaan.

Yritys tarvitsee toimiakseen niin asiakkaita, kuin työntekijöitä. Työntekijä tarvitsee työtä yritykseltä saadakseen rahaa. Rahalla työntekijä kuluttaa ja tuo yritykselle töitä. Valtiovalta tarvitsee molempia osapuolia veronmaksajiksi. Tämä on kehä, josta kun yhden palan ottaa pois, kaikki lakkaa toimimasta.

Hallituksen toimien arvioidaan leikkaavan ostovoimaa n. 2,7%.
Pienituloisilla kaikki käytettävissä oleva raha menee kulutukseen. Jos oletetaan, että leikataan tuo 2,7% esim. 1000 hengen kunnan kaikilta työntekijöiltä, joiden keskiansio on 2000 euroa, kunnassa kulutus laskee kuukausitasolla 54000 euroa. Tämä summa kaataa jo helposti yhden pienen kyläkaupan. Kauppias perheineen päättyy kortistoon, jolloin heidän kulunsa tulee yhteiskunnan maksettaviksi.

Kaikesta kurjuuden maalailusta huolimatta viennin laskettiin jopa nousseen viimeisellä vuosineljänneksellä. Viennin osuus on Suomen BKT:sta n. 30%. Nyt kaavaillut leikkaukset eivät mitenkään auta vientiä, joten tämäkin pilkahdus tunnelin päässä tukahtuu muun varjon alle.

Mitä tulee inhimilliseen hätään leikkausten alla, toisten sydän särkyy kun näkevät kehitysmaiden lapsia. Minun sydämeni särkyy kun näen huonosti voivan suomalaisen opiskelijan, jonka ainoa ateria päivän aikana on kouluruoka. Läheskään kaikilla vanhemmilla ei ole taloudellisia resursseja auttaa täysi-ikäisiä lapsiaan. Sydämeeni myös sattuu, kun näen lapsen, jonka vanhemmat ovat jo niin syvälle syrjäytyneet, etteivät kykene lapsestaan huolehtimaan. Tai vanhuksen, joka joutuu makaamaan märissä vaipoissa ihan liian kauan. Tämä hallituksen leikkauslista ei ainakaan auta heitä.

Leikkaukset pitäisi kohdistaa valtion omiin toimintoihin. Mm. kansanedustajien, ministerien ja muiden eduskunnassa ja ministeriöissä työskentelevien palkkaa, palkkioita, loma-aikoja, etuja ja kulukorvauksia on leikattava. Heidän sopeuttamiseläkkeensä on poistettava, ja eläkkeensä sekä työttömyysturvansa on asetettava samalle viivalle tavallisen kansalaisen vastaavien etujen kanssa.

Tällä hetkellä suuri palkka ja liian hyvät edut houkuttelevat eduskunnan tehtäviin hakeutumaan sellaisia henkilöitä, joilla ei ole tarvittavia kykyjä hoitaa valtakunnan asioita tasapuolisesti ja toisaalta järjestelmä myös suosii sellaisten ryhmien läpipääsyä, joilla on rahaa jo entuudestaan. Näin tavallisen kansalaisen, työläisen ja köyhän asiat unohdetaan ja asioita ajetaan pelkästään elinkeinoelämän etupiiristä. Kansanedustajan tehtävän tulisi olla kutsumustehtävä, jossa ei ajeta omia, vaan kansan etuja.

Ministerit ovat jo lupautuneet leikkaamaan viikon palkan itseltään. Mielestäni se ei mitenkään riitä, ministeri ei edes huomaa, jos yhden viikon palkka puuttuu palkkapussista. Tuo 3000 euron jälkeen ministerille jää kuitenkin vielä 6000 euroa pelkästään sen yhden kuukauden aikana. 11kk vuodessa hän saa kuitenkin täyden palkan. Kun vastaavasti esimerkiksi hoitajilta viedään n. 1600 euroa vuodessa, nämä matalapalkkaiset vuoro- ja sunnuntaityötä tekevät naiset, jotka uhraavat työnteolle valtavan määrän arvokkaita tunteja perheensä elämästä, maksavat suhteessa huomattavasti suuremman osan näistä talkoista.

Vaadin, että koko eduskunta lähtee talkoisiin mukaan!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Pisti hiukan naurattamaan: uusi solidaarisuusvero lähtee noin 6400/kk ansaitsevilta. Kansanedustajan palkka on 6380 €.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Ajattelin ettei kukaan voi tehdä noin läpinäkyvää päätöstä "omien" hyväksi. Piti ihan tarkistaa ja piru vie oikeassa olet... kansanedustajan palkka 1.3.2015 lukien 6380 euroa. Jostain syystä "solidaarisuusvero" sitten lähtee 20€ kalliimmasta luokasta..... hassua. En jaksa enää kyynisyyttäni uskoa yhteensattumiin.

Eipä silti, vaikka "solidaarisuusvero" osuisikin kohdalle niin prosentuaalisesti enemmän nykypäätöksillä poliisit, palomiehet, kaupan kassa tai sairaanhoitaja ja moni muu kärsii. Elämä on.

Toimituksen poiminnat