*

Tiia Löfqvist Ei rahalla, vaan järjellä

Syrjäytymisautomaatti

Hallitus on onnistunut luomaan todellisen syrjäytymisautomaatin sosiaaliturvaan ja työttömyysturvaan tekemillään heikennyksillä. Ja lisää on luvassa, jos tuleviin kaavailuihin ei saada kapuloita rattaisiin.

Työttömyysturvan aktiivisuusmalli on susi jo syntyessään. Se ei suinkaan paranna työttömän asemaa, vaan heikentää sitä.  Mallin laatijat ja tukijat ajattelevat, että kyseessä on malli, jolla työttömät saisi paremmin töihin, mutta kun työpaikkoja ei ole, tai osaaminen ja työ eivät kohtaa, ollaan todellisessa pattitilanteessa.

Työttömyysturvan heikennyksiä on suunniteltu moneen kertaan. Ne eivät ole sellaisenaan menneet läpi. Nyt uskonkin, että näillä nykytoimilla on tarkoitus ajaa järjestelmää alas hiljaisesti, niin ettei AY-liike tajuaisi älähtää asiasta. Todellisuudessahan kysymys on nimenomaan työttömyysturvan heikennyksestä. 

Sitra ja THL laskivat , että syrjäytymisen kustannukset yhteiskunnalle ovat vähintään 370 000 € Tämän hinta-arvion ulkopuolelle jäävät monet kustannukset kuten rikollisuuden, kulutusverojen ja rahan kierron vaikutukset, työttömien aktivointitoimenpiteet sekä erikoissairaanhoidon ja vanhustenhuollon kustannukset. Nämä lisäkustannukset koostuvat korjaavista palveluista, tulonsiirroista ja menetetyistä verotuloista. Ja kaikki tämä maksetaan verovaroista.

THL:n mukaan neuvolajärjestelmä pystyy tunnistamaan jo ennalta syrjäymisvaarassa olevat. Näin ei kuitenkaan ole, sillä iso osa syrjäytymisvaarassa olevista ei ole neuvolajärjestelmän piirissä, vaan hyvin suuri joukko työttömiä, erityisesti nuoria, on vakavassa syrjäytymisvaarassa.

Kun esimerkiksi vastavalmistunut nuori hakeutuu työmarkkinoille, hänelle myydään kaikista aktiivisistakin toimista huolimatta pääosin ei-oota. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että työnantajat eivät kutsu edes haastatteluun nuorta, jolla ei ole työkokemusta. Tai nuori ei osaa hakea oikein. Monella nuorella, myös ihan tavallisilla, ei välttämättä ns. sosiaalitaustaisilla nuorilla on suuriakin elämänhallinnan ongelmia, joiden vuoksi valtion taholta tulevat ohjeet ja byrokratia ovat täyttä hepreaa. Eihän niitä osaa kaikki aikuisetkaan, sen verran monimutkaisista asioista on kyse. Lisäksi nuorilta puuttuu elämänkokemus, joka edes hiukan auttaisi hallitsemaan asioita.

Hyvänä esimerkkinä tilanne, jossa mainitsemani nuori hakee töitä, mutta ei pääse haastatteluihin. TE-keskuksesta tarjotaan haettavia työpaikkoja, joihin on velvollisuus hakea. Nuori unohtaa hakea ajallaan tai unohtaa ilmoittaa TE-keskukselle hakeneensa paikkaa. Hänelle tulee tämän johdosta työmarkkinatukeen karenssiaika. Koska Kelan ja sosiaalitoimen hakemukset ovat usein vaikeaselkoisia, ei nuori osaa välttämättä täyttää toimeentulohakemusta oikein. Hän jää ilman rahaa. Tämän jälkeen hän ei saa vuokriaan ja laskujaan maksettua, saati ostettua ruokaa. Häneltä menee luottotiedot, suuri riski on mennä koti alta. Pahimmillaan hän masentuu, eikä pysty enää hoitamaan asioitaan sitäkään vähää. Kierre on valmis, eikä apua saa mistään, varsinkaan jos ei osaa hakea.

Miten ihmeessä meillä Suomessa, ns. hyvinvointivaltiossa on varaa heittää tuleva veronmaksajasukupolvi menemään?

Oma lukunsa on sitten pitkäaikaissairaat ja työkyvyttömät. Tämänhetkinen vakuutus- ja eläkejärjestelmä on sellainen, että vakuutus- ja eläkelääkäreillä ei ole totuudessapysymisvelvoitetta. He voivat kumota täysin potilasta näkemättä potilasta hoitaneiden alan asiantuntijatahojen lausunnot. Kun sairasloma, eläke tai kuntoutustuki evätään, on henkilö pakotettu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi ja hoitamaan täsmälleen samat aktiivisuustoimet kuin kaikkien muidenkin, kilpailemaan samoista työpaikoista todellisten  työnhakijoiden kanssa. Vaikka tosiasiallisesti hänellä ei olisi työkykyä tai mitään muutakaan mahdollisuutta ottaa työtä vastaan. Aktiivisuustoimien epäonnistuessa hän putoaa samaan syrjäytymisautomaattiin, kuin aiemmin mainitsemani nuoret.

Mitä tämä sitten tarkoittaa yrityksille; Lisääntynyttä ajankäyttöä työhakemuksiin vastaamisiin, joka on pois tehollisesta työajasta. Mikäli kyseessä on aidosti avoin työpaikka, tulee juuri sen oikean työntekijän löytyminen todella vaikeaksi valtavan hakemussuman joukosta. Moni hyvä hakija jää ilman haastattelupyyntöä ja valinta on tehtävä ns. hyvin laadittujen hakemusten kesken. Se ei todellisuudessa tarkoita sitä, että jos osaa tehdä työhakemuksen hyvin, että olisi hyvä työntekijä juuri siihen tehtävään.

Myös työnantajapuoli valittaa, että virherekrytointi maksaa suuria summia. Ehdottavat jopa sen vuoksi, että irtisanomisesta pitäisi tehdä helpompaa. Todellisuudessa vika ei ole työntekijässä, vaan järjestelmässä, joka pakottaa hakemaan myös sellaista paikkaa, johon ei ole sopiva.

Samaan aikaan eduskunnassa korotetaan palkkoja, vietetään tavalliseen työläiseen verrattuna ylipitkiä lomia ja istuntotaukoja, eikä täysistunnoissa olla läsnä. Ja vanhoille kansanedustajille maksetaan sopeutusmiseläkkeitä. Ne eivät mitenkään sovi tavallisen kansalaisen oikeudentajuun. Samat oikeudet ja velvollisuudet pitäisi olla myös kansanedustajilla. Tällainen kukkona tunkiolla meininki ei saa jatkua!

Minusta kaikkien tahojen, erityisesti AY-liikkeen pitäisi nyt aktivoitua yhdessä miettimään, mikä olisi oikea malli päästä tästä noidankehästä ulos. Tällainen järjestelmä kun ei palvele kenenkään etua. Ei työnantajan, ei veronmaksajan, ei työttömän tai sairaan.

Yksi mahdollinen ratkaisu olisi, että perustulokokeilu, josta on saatu hyviä kokemuksia, laajennettaisiin koskemaan kaikkia ja sen määrää tarkistettaisiin niin, että se vastaisi Euroopan neuvoston määrittämää vähimmäistasoa 

 

Jokainen meistä voi toivottavasti hiukan vaikuttaa, tai ainakin kertoa mielipiteensä allekirjoittamalla aiheeseen liittyviä kansalaisaloitteita, kuten

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ja kaikki on hallituksen syytä. Ne perhanat on tehnyt toimeentulotukihakemuksistakin niin vaikeita ettei ihmiset osaa niitä täyttää.

Käyttäjän MaaritKorhonen kuva
Maarit Korhonen

Aidosti palkitseva malli on vastaisku ensimmäiselle kansalaisaloitteelle, en allekirjoita todellakaan.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Tunnustan aluksi, että en lukenut blogia kokonaan. Otan kantaa lähinnä otsikon antamaan tunnemaailmaan, hallituksen ajamaan sekasortoon ihmisten elämässä. Siihen on helppoa sanoa se tämän päivän ongelma, eli paljon tekoja ja valtavasti sotkuja. Siivoamiseen menee kauan ja siinä on oltava hyvän ammattitaidon mukana. On opittava taas rakentamaan uutta, uusiksi ja paremmalle pohjalle. Omituista on toiminta, jossa itse aiheutetaan ongelmat, jotka sitten joudutaan korjaamaan oman maan ihmisten toimesta. "Teimme virheen, myönnämme sen, vain miljardin lisävaje budjettiin....le." Hallituksen tehtävänä pitäisi ymmärtääkseni olla ratkoa näitä ongelmia, eikä lisätä niitä koko ajan. Vain siksi, että voi sanoa tehneensä jotain, rakentamatta mitään.

Toimituksen poiminnat